tiistai 31. toukokuuta 2011

Huikea näyttelyviikonloppu

Torstai iltana starttasin auton Vieremältä ja ajoin siskoni luo Haukivuorelle. Lauantai aamuna huristelimme kohti Varkauden KR:ää. Odotukset pyörivät EH:n ympärillä, molemmilla. Tuomarina oli ranskalainen Jean-Louis Grünheid. Tuomari on tunnettu aika löysänä, mutta aina voi yllättää. Ja vaikka se ERI tulisikin niin ilman SA:ta ei ylemmäksi pääse.

Sää suosi pilvisellä, lämpimällä säällä aamupäivästä. Kehä alkoi heti klo 10, junioriuros tepasteli kehään ja tuli EH:n kanssa pois. Ronin vuoro oli seuraavaksi. Yllätykseksi tämä oli yksin luokassaan ja sai ERIn ja SA:n. Tämä jo ylitti odotukset. PU- luokassa Ron sijoittui toiseksi saaden VARA-SERTin. Ei siis hullummin mennyt Ronin osal
ta. Minua jännitti edellisenä iltana Taikan korvia trimmatessa että mitähän se tuomari tuumii kun Taika on edelleen minun silmään karvaton rotta. Ja eihän tuomari tietenkään voi tykätä tollasista järkäleistä. Katselin millaisia koiria tuomari sijoitti luokissa. Junioriluokan narttu oli turkikas kaunokainen, nuorissa oli kolme Taikaa pienempää kisaajaa. Näistä yksi sai SA:n. Sitten olikin avo luokan vuoro. Luokassa oli kaksi narttua; Taika ja Lilla Milla. Tuttu kilpakumppani siis :) Milla kävi arvosteltava ensin ja ERI napsahti käteen. Olin iloinen Katin puolesta. Sitten tulikin Taikan vuoro, tuomari pyysi näyttämään koiran liikkeet.

Viime vuonna Taikalla oli mielenkiinto kokonaan hukassa kehässä, minun handlatessa koira "masisteli". Liikkeet olivat laiskat varsinkin. Lauantaina ei ollut tietoakaan laiskoista liikkeistä, sen mitä itse ehdin katsoa (pyrin välttämään koiran tuijottamista, koska tämä nostaa katsekontaktin minuun) Taikan ravatessa. Olin tyytyväinen että ko
iran pää pysyi ylhäällä ja draivi kohdillaan.
Pöydällä esiintyminen on ollut suht ok, ainoa vaan että Taika köyristelee selkäänsä kun ei tykkää tuomarista. Lauantaina pöydällä seisottiin hyvin tomerana eikä häntäkarvakaan värähtänyt tuomarin tutkiessa. Minua harvoin jännittää mutta arvosteluhetkenä vähän mahassa tuntui. Arvostelun päätyttyä kehäsihteeri ojensi minulle ERI nauhan..o
lin jo siinä vaiheessa häkeltynyt.

Kilpailuluokassa oletin jääväni kakkoseksi, mutta tuomari ohjasi ykköspaikalle. Vautsi, tavoite ylitetty reilusti. Mutta mitä vielä, molemmat nartut saivat SA:t. Jännitys kipusi ylöspäin entisestään. Valioluokan nartun jälkeen alkoi paras narttu luokka. Viisi koiraa tassutteli kehään, tuomari pyysi kiertämään kehän. Tässä vaiheessa ajattelin että olisihan se hienoa sijoittua esim. 4. Kun pysähdyimme tuomari ohjasi minut jonon ensimmäiseksi. Sydän alkoi takoa lujempaa, mutta ajattelin että tuomari poimii välistä jonkun meidä
n eteen vielä. Mutta se oli siinä, Taika oli PN1! Ei voinut olla riemulla rajaa, kun kehäsihteeri tuli ojentamaan SERT ruusuketta ja kysyi valioituuko koira. Hyvä etten huutanut "KYLLÄ". Tuomari tuli vielä kertomaan, että tykästyi Taikan tyyppiin ja tämän liikkeisiin. Tunne oli sanoinkuvaamaton. Rotunsa paras oli päivän päätteeksi uros ja Taika oli VSP. Ei harmittanut kyllä ollenkaan ;)
Lähdin hakemaan kivaa arvostelua ja korkeintaan EH:ta mutta Taika pisti moninverroin paremmaksi. Huh! Monelle olen ehtinyt sitä sanoa,
että Taika varmaan valioituu sitten veteraanina jos silloinkaan. Eipä tarvinnut sinne asti odottaa :) Yhdeksän kuukauden näyttelytauko ja heti tärppää. Hieno koira Taika <3 Pieksämäen näyttelyyn joudunkin vaihtamaan koiran valioluokkaan :-D en olisi uskonut viime viikolla että tollasta tarvitsisi tehdä.
Arvostelu on lisätty Taikan omalle sivulle.

Sunnuntaina pyörähdimme vähän rennommassa näytt
elyssä eli match showssa Twiggyn ja Aimon kanssa. Ei mennyt pahasti sielläkään kun Twiggy oli luokkansa pun. toinen ja Aimo sinisten pentujen 4.




sunnuntai 1. toukokuuta 2011

"Virallinen" perhepotretti, Taika ja Ron on sitä mieltä että kameraan ei katsota. Hilkka oli taas sitä mieltä että tälläinen on noloa. Aimo vaan ajattelee josko tuon makupalan jo saisi"



Kevät etenee vauhdilla, vastahan se oli Marraskuu ja Taikan mupelot saapuivat maailmaan. Siitäkin alkaa olla jo 6
kk! Todellakin se aika menee pian.
Tämä aika on oll
ut mielenkiintoista siksi, koska nyt olen oikeasti päässyt seuraamaan pennun kehitystä syntymästä eteenpäin. Mielenkiintoista huomata kehityksen eroja narttu- ja urospennun välillä, Hilkka kun kasvaa äitini luona ja Aimo poika "kotinurkissa". Komeita lapsia näistä on tulossa, ainakin omasta mielestäni tottakai ;) Molempien pikkumustien lopullinen väri on vielä vähän arvoitus, kun molemmilla on pohjavillan seassa vähän vaaleampaa karvaa (joka tosin irtoaa kun uutta tummaa tulee tilalle). Aimo ainakin mustenee päivä päivältä enemmän ja turkkikin on aika lupaavan näköistä, sitä siis tulenee ihan mukava määrä. Hilkallakin turkkia tulee lisää koko ajan mutta vaaleammat villahousut on vedetty jalkaan.
Hampaiden vaihtuminenkin on loppusuoralla, vielä kulmahampaat niin purukalusto on valmis. Meillä onkin kotosalla nyt menossa kova luiden syön
ti ja vetoleikit.


Hilkka harakka 5kk Match showssa 17.4, pentujen sin.2


Aimo 5,5kk "Mäkin meen hienosti hihnassa"